maanantai 20. marraskuuta 2017

Se oikeaoppisen tekniikan Yksi Totuus


Tähän mennessä jotkut peruskurssilaiset ovat saattaneet huomata, että jokainen ohjaaja tekee opettamansa tekniikat hieman eri tavalla. Mitä tästä pitäisi ajatella? Tässä kirjoituksessa koitan valottaa syitä eroihin, sekä mahdollisesti luoda ymmärrystä siihen, miksi näin on ja miksi se on ihan okei.

Honbulaiset tulevat useista eri kamppailutaustoista, mikä saattaa vaikuttaa siihen, miten he tekevät perustekniikkaa. Oman kamppailu-uran alussa opittuja tapoja voi olla vaikea myöhemmin muuttaa, etenkin jos sille ei ole mitään perusteltua syytä.

Mitä nämä perustellut syyt sitten ovat?

Karatessa, kuten kamppailussa yleensä, on monia tapoja tehdä asiat väärin, mutta myös monia tapoja tehdä ne oikein. Honbussa nyrkkisääntö oikean ja väärän erottamiseksi on kysyä, toimiiko tekniikka vastustelevaa vastustajaa vastaan. Itsepuolustustekniikassa on erityisen tärkeää löytää se tapa, jolla tekniikan periaatteen saa toimimaan itselleen. Esimerkiksi kaadoissa ja lukoissa pituus- ja painoerot sekä raajojen mittasuhteet vaikuttavat todella paljon siihen, mikä onnistuu ja mikä ei. Tekniikan toimivuus voi siis vaihdella vastustajan mukaan. Oman tyylin löytää kokeilemalla ja kehittymällä.

Entäs sitten ilmaan tehty perustekniikka? Mitä tehdä, kun viime viikolla näytettiin jodan uke näin, ja tällä viikolla se näytetään noin? Peruskurssilaisen kehonhallinta on usein vielä lapsen kengissä. Tästä syystä yhden ohjaajan tyylin imitoiminen voi tuntua helpommalta kuin toisen, ja siihen ensimmäisenä kokeiltuun tai helpoimmalta tuntuvaan voi tuntua houkuttelevalta fakkiintua. Kannattaa kuitenkin yrittää tehdä asiat aina siten kuin sen kerran ohjaaja neuvoo - tällä tavalla kehittyy, repertuaari kasvaa ja opit ymmärtämään, mikä omalle kehollesi toimii parhaiten.

Monet värivöisistäkin vielä haaveilevat siitä, että edes perustekniikassa ja katassa olisi se “yksi totuus”. Sellaista ei kuitenkaan ole, ja sellaiseen tuskin koskaan päästäänkään Honbun kaltaisessa kamppailuyhteisössä, jossa jäsenten taustat ja kakkoslajit ovat moninaisia, ja painoarvo on tekniikan toimivuudessa eikä yhtenevässä muodossa. Vyökokeessa katsotaan näiden osalta onneksi toimivuutta ja systemaattisuutta - ei sitä, että jokainen raaja on millintarkasti oikeassa asennossa. (Välihuomio: keltaisen vyön vyökoevaatimusten taso on, että tekniikat erottuvat toisistaan. Tätä asiaa ei siis vielä peruskurssilla kannata lainkaan stressata.)


Honbulaisten monet tavat piiloutua.

Mikä kaikki kuitenkin on yhteistä?

On olemassa myös elementtejä, jotka löytyvät jokaisen honbun ohjaajan (ja toivottavasti myös treenaajan) tekniikasta, ja jotka sisäistämällä oma pohja kehittyy varmasti hyväksi. Niistä näkyvin esimerkki on lantion käyttö. Koska lyöntien ja torjuntojen voima tuotetaan jalalla (toinen yhteinen elementti), jos lantio ei liiku, ei voima siirry jalasta käteen. Muitakin yhteisiä elementtejä on, mutta en ala käydä niitä läpi tässä, sillä ne selviävät kyllä treenivuosien karttuessa.

Yhteenvetona voisi sanoa, että siitä, että tekniikoita näytetään eri tavalla eri treeneissä ei kannata huolestua. Näitä erilaisia tapoja yhdistävät periaatteet löytää omaan tekniikkaansa käymällä ahkerasti treeneissä ja kuuntelemalla opetusta. Osallistuminen karaten syvimmän olemuksen pohdiskelusessioihin Mr Donissa nopeuttaa tekniikan omaksumista huomattavasti.

maanantai 23. lokakuuta 2017

Suomen Koryu uchinadin pääopettaja esittäytyy!

Tämänkertainen kirjoitus päättää haastattelusarjan Suomen Koryu uchinadin pääopettajan, Ante Brännbackan, haastatteluun. Hän tulee tulemaan tutuksi jokaiselle peruskurssilaiselle viimeistään vyökokeessa, ja hänet oppii tuntemaan punavalkoisen vyön lisäksi hänen ystävällisyydestään sekä ilmiömäisestä kyvystään muistaa edellisessä kokeessa antamansa palaute vielä seuraavassakin.


Ikäsi:
Hyvän lämmittelyn jälkeen 25. Aamuisin alaselkä on kuin 65-vuotiaalla. Passin mukaan täytän tässä kuussa 45.

Ikäsi karatevuosina:
Aloitin karaten Pietarsaaren Rembukanissa 1985. You do the math...

Mikä on ammattisi siviilissä?
Matikanopettaja.

Milloin aloitit koryu uchinadin parissa?
Vuonna 1997 Hanshi Patrick McCarthyn ensimmäisen Suomi-vierailun jälkeen. Alussa treenasin KU:ta vanhan tyylisuuntani shorinjiryun rinnalla, mutta muutaman vuoden päästä kun oltiin vaimoni Raijan kanssa tehty päätös muuttaa Australiaan McCarthyn oppien perään, rupesin panostamaan Koryu Uchinadiin täysillä.

Lempitekniikkasi:
Mun takakiertopotkuun on aika moni päässyt tutustumaan...😉

Miten päädyit juuri karateen?
Olin pelannut fudista ja pingistä, suunnistanut ja hiihtänyt, mutta missään en oikein pärjännyt. Liikunnasta olin kyllä aina tykännyt, mutta olin pienikokoinen enkä millään tavalla lahjakas. Karate oli silloin jotain eksoottista ja ajatus siitä että pärjäisi koulupihatappeluissa kiehtoi heikolla omatunnolla varustettua 12-vuotiasta. 😉

Mikä karatessa (oppimisessa tai opettamisessa) on haastavinta?
Vanhan selkävamman takia jätän suosiolla jotain juttuja oppimatta (lähinnä maassakamppailussa), mutta muuten omassa oppimisessa haastavinta on nykyään kyllä ajanpuute. Perhe-elämä vie aikaa, ja töissäkin pitäisi käydä. Opiskelijana treenasin todella paljon ja tuli luotua hyvä pohja, jonka jälkeen on ollut helppoa oppia melkein mitä vain kamppailuun liittyen. (Nuoret treenaajat, lukekaa rivien välistä!😉)

Opettaminen on nykyään jotenkin niin selkäytimessä, etten koe sitä haastavana, mutta vaikeinta on ehkä saada treenaajia tajuamaan että hyväksi tuleminen vaatii paljon töitä, ja että treenijuttujen kelaaminen dojon ulkopuolella myös olisi tärkeää. Joitakin vuosia sitten laskeskelin, että olin treenannut kamppailulajeja n. 12000 tuntia. Lisäksi vielä oheisjarjoittelu, teoriaopinnot ja kamppailukuvioiden jatkuva miettiminen, eli en ole millään lahjakkuudella näin pitkälle päässyt.

Mistä saavutuksestasi olet eniten ylpeä, karateen liittyen tai muuten?
Olen hyvin ylpeä Suomen Koryu Uchinadin tasosta ja arvostan suuresti sitä työtä mitä aktiiviset ylempivöiset oppilaani tekevät kun opettavat lajia eteenpäin. Vaikka Project 16 ei ole vielä valmis, koen jo nyt että se tulee olemaan elämäntyöni, ja olen ylpeä siitä miten olen onnistunut systematisoimaan kamppailulajien tekniikka-alueet toimivaksi kokonaisuudeksi. Oppejani arvostetaan ulkomaillakin, ja olen vetänyt kymmeniä leirejä monessa eri maassa kaikkien Suomi-leirien lisäksi.

Ketä ihailet?
Kaikkia ihmisiä jotka jaksavat innostua uusista asioista. Itse olen vähän fakkiutunut tiettyihin juttuihin...

Mitä toivoisit, että jokainen karateka muistais pitää mielessä?
Treenaa paljon ja kovaa, mutta fiksusti. Kipu voi olla loistava opettaja, mutta loukkaantuminen on aina pahasta, koska se vaikeuttaa tai jopa estää treenaamista.

Mikä fakta sinusta yllättää ihmiset useimmiten?
Ikä ehkä? Joitakin vuosia sitten näytin ilman partaa ihan teiniltä. Nyt on jo vähän ryppyjä, jotka onneksi tuovat lisää uskottavuutta karateopettajana. Siviiliammatti on myös monelle jostain syystä yllätys.

Mikä on mieleenpainuvin Honbu-muistosi?
Kesäleirit! Toki ne ovat nykyään koko Suomen KU-yhteisölle, mutta Honbun kesäleiristä se koko homma lähti. Ensi toukokuussa saadaan toivottavasti mukaan myös ulkomaalaisia treenaajia.

Jatkuva yhteistyö Jyrki Innasen kanssa on myös nautinnollista, ja samalla hyvin hyödyllistä.

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Honbun hallitus esittäytyy!

Kyllä, Honbulla on hallitus! Tässä kirjoituksessa tulevat etäisesti tutuksi hallituksessa vaikuttavat loistotyypit sekä minä. Kannattaa myös käydä vilkaisemassa viime syksyn kirjoituksia siitä, mitä Honbussa oikein tehdään ja mikä on kommunikaation merkitys turpaanvedossa.

Suurin osa Honbun hallitusta selfiekepin läpi!

Aura Piha, päällikkö

Ikäsi, ikäsi karatevuosina ja aloitusvuosi Honbussa
31, 12, 2008

Lempitekniikkasi
Uramawa päähän. Se fiilis, kun onnistut täydellisesti narauttamaan kanssakamppailijaasi ja saat mieltä tyydyttävän litsahduksen kaikumaan dojolla. Ai että!

Mottosi
Honbu ei ole vain maailman paras karateseura. Honbu on maailman paras asia.

Ketä ihailet
Kirjaillija Terry Pratchett: yhteiskuntakritiikkiä parhaaseen komediaan paketoituna! Kamppailupuolella tykkään seurata Stephen Wonderboy Thompsonin ja Michelle Karate hottie Watersonin matseja. Koska karate. :)

Mikä on elämäsi toisiksi tärkein asia (siis Honbun jälkeen)?
Karatepoikaystävä

Montako honbulaista tarvitaan vaihtamaan palanut hehkulamppu?
Ensin yksi hajottaa hehkulangan lisäksi lampun lasin näppärällä uramawalla. Kolme henkilöä lähtee etsimään siivousvälineitä, mutta kaksi jääkin leikkimään ”jakkaria pakkiin”. Yksi yrittää siivota sirpaleita, mutta koska maassa kykkivän oletetaan automaattisesti haluavan painia, ei touhusta oikein tule mitään. Seuran fyysikot jäävät väittelemään Thomas Edisonin suurimmasta saavutuksesta ja sen merkityksestä karaten kehitykseen. Lopulta puheenjohtaja laittaa viestiä Ekille Unisportiin, että voisitteko vaihtaa lampun. Kahden viikon päästä lamppu on maagisesti vaihdettu. 

Jos Honbu olisi merirosvolaiva, mikä olisi sinun tehtäväsi?
Minä olisin tietysti merirosvolaivan kapteeni! Sekä pidetty että pelätty! Seison ruorin vieressä kartan ja kompassin kanssa ja mielessäni lasken exceleitä tai mitä helmitauluja tai laskutikkuja silloin olikaan. Välillä huudan ohjeita, mutta pääosin myhäilen partaani, koska tällä porukalla reissu on ihan smooth sailing!

Julia Kylmälä, varapäällikkö

Ikäsi, ikäsi karatevuosina ja aloitusvuosi Honbussa
29, 2, 2015

Lempitekniikkasi
Yokogeri, mieluiten jonkin hämäyksen jälkeen.

Mottosi
Se mikä ei tapa sattuu vitusti.

Ketä ihailet
Hm, mä en oikeen osaa ihailla ihmisiä, joita en tunne, joten on sanottava että kaikkia Honbun mustia vöitä. Meillä on niin monipuolisesti osaavaa porukkaa, että haluaisin sitten isona olla ne kaikki!

(Niin ja siis tietysti omaa habaani peilistä aina aamuisin.)

Mikä on elämäsi toisiksi tärkein asia (siis Honbun jälkeen)?
Ystävyys, sosiaalisuus, vapaus.

Montako honbulaista tarvitaan vaihtamaan palanut hehkulamppu?
Ei yhtään, honbulaiset ei kuluta treeniaikaa lamppujen vaihtamiseen.

Jos Honbu olisi merirosvolaiva, mikä olisi sinun tehtäväsi?
Mä olisin laivan resident drunk. Nauttisin vapaamatkustajan elämää kasvattaen haaremiani, laulaen ja juopotellen. Juotuani kaikki mukana olleet rommit jo ennen kuin ollaan edes matkan puolivälissä muu miehistö kyllästyisi mun perseilyyn ja viettäisin loppumatkan laivan kellarissa soutamassa paattia eteenpäin ja laulamassa Kumbayaa. Testamenttaisin haaremini Tapiolle.

Vesa Hagström, rahastopäällikkö

Ikäsi
26

Ikäsi karatevuosina
Taitaa olla noin viisi vuotta, tiivistettynä varmaan lähempänä kahta tai kolmea :).

Milloin aloitit honbussa
Syksyllä 2012 mailiarkiston mukaan, tulipahan sekin tarkistettua!

Lempitekniikkasi
Hyvä yritys. Ninja ei koskaan paljasta tekniikoitaan.

Mottosi
Kaikilta turpaan tasapuolisesti.

Ketä ihailet
 Yhtä Simoa vaan.

Mikä on elämäsi toisiksi tärkein asia (siis Honbun jälkeen)?
Koti mihin mennä nuolemaan haavojaan

Montako honbulaista tarvitaan vaihtamaan palanut hehkulamppu?
Yksi, honbulaiset on viksuja.

Jos Honbu olisi merirosvolaiva, mikä olisi sinun tehtäväsi?
Romminmaistaja

Elina Rouhiainen, sihteeripäällikkö

Ikäsi, ikäsi karatevuosina ja aloitusvuosi Honbussa
29, 2, 2015

Lempitekniikkasi
Jabi.

Mottosi
Se mikä ei tapa, sattuu ihan helkkaristi.

Ketä ihailet
Tietenkin Auraa, koska holy shit.

Mikä on elämäsi toisiksi tärkein asia (siis Honbun jälkeen)?
Kirjoittaminen. (Netflix?) Kirjoittaminen!

Montako honbulaista tarvitaan vaihtamaan palanut hehkulamppu?
Kaikki. Homma menee kuitenkin painiksi. Kasan ylimmäinen saattaa hyvällä tsägällä yltää lamppuun.

Jos Honbu olisi merirosvolaiva, mikä olisi sinun tehtäväsi?
Lokikirjailija.

Jyrki Innanen, treenipäällikkö

Ikäsi, ikäsi karatevuosina ja aloitusvuosi Honbussa
48, 25, 1992

Lempitekniikkasi
Gyakuzuki!!

Mottosi
Elämä on lyhyt ja sen tarkoitus on onnellisuuden integraalin maksimointi.

Ketä ihailet
Jesse Enkampia. On tehnyt intohimostaan ammatin, jolla saa elannon.

Mikä on elämäsi toisiksi tärkein asia (siis Honbun jälkeen)?
Tästä kysymyksestä huomaa että muilla Honbun hallituksessa ei vielä ole lapsia. :)

Montako honbulaista tarvitaan vaihtamaan palanut hehkulamppu?
Toistasataa. Kun Unidojolla palaa lamppu, se voidaan vaihtaa niin että muodostetaan sen alle Honbu-kasa (c), kaikki ottavat kiinni jostain ja päälllimmäinen vaihtaa lampun.

Jos Honbu olisi merirosvolaiva, mikä olisi sinun tehtäväsi?
Perämies.

Linda Söderlund, Hupitoimikunnan päällikkö

Ikäsi, ikäsi karatevuosina ja aloitusvuosi Honbussa
31, 1 (mutta muut kamppailulajit mukaan laskien ikää olisi 10), 2016

Lempitekniikkasi
O-Soto-Gari.

Mottosi
Ei voi sattua jos ei vuoda verta.

Ketä ihailet
Aamuvirkkuja.

Mikä on elämäsi toisiksi tärkein asia (siis Honbun jälkeen)?
Liian monta asiaa jota kutsun tärkeäksi että alan luettelemaan niitä tässä.

Montako honbulaista tarvitaan vaihtamaan palanut hehkulamppu?
Ei yhtäkään sillä hehkulamput loistaa aina meidän upeutemme voimasta.

Jos Honbu olisi merirosvolaiva, mikä olisi sinun tehtäväsi?
Sanotaan vaikka tähystäjä.

Mika Vestenius, hallintopäällikkö

Ikäsi, ikäsi karatevuosina ja aloitusvuosi Honbussa
30+, 5, 1999/2014

Lempitekniikkasi?
Maahanvienti runttaamalla.

Mottosi?
Se on sitten sen ajan murhe. Jos ei se tapa niin…

Ketä ihailet?
Clint Eastwoodia.

Mikä on elämäsi toisiksi tärkein asia (siis Honbun jälkeen)?
Perhe.

Montako honbulaista tarvitaan vaihtamaan palanut hehkulamppu?
Joukossa tyhmyys tiivistyy.

Jos Honbu olisi merirosvolaiva, mikä olisi sinun tehtäväsi?
Moukari. Jos mikään muu ei auta.

Riikka Haro, graafinen päällikkö

Ikäsi
Vastaus elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen muuhun sellaiseen +2.

Ikäsi karatevuosina
Ahhh. Noh. Aloitin karaten jo edellisessä elämässäni Helsingin Meidokanissa joskus 90-luvun puolivälin maissa, jonka jälkeen on ollut muutamakin pitkähkö tauko. Eli ajallisesti 20-vuotta, aktiivisesti ehkä 7-8.

Milloin aloitit honbussa
Varsinaisen karatekotini Honbun löysin 2003, vanhaan hyvään wadoaikaan. Välissä oli useampi vuosi kun en voinut käydä treeneissä mutta erilaisia graafisen suunnittelun hommia olen tehnyt karateharrastuksen ylläpitämiseksi silloinkin. Uuden tulemisen koin keväällä 2014 kun aloitin usean vuoden tauon jälkeen reippaasti suoraan Honbun kesäleirillä. Yllätys oli tietenkin tyylisuunnan vaihtuminen taukoni aikana - ja että rapakuntoisenakin voi selvitä hengissä viikonlopun treeneistä.

Lempitekniikkasi
Lempiharjoittelumuoto on aina ollut kata. Yksittäisestä tekniikasta tällä hetkellä eniten hiomista kaipaa perusjakutsuki jonka harjoittelu on oikeastaan tosi kivaa. Ottelussa bravuurini on peppumawashigeri joka ei taida tosin olla mikään virallinen tekniikka.

Mottosi
Karateen liittyvä mottoni on ”Tyylisuunnat vaihtuu, Honbu pysyy”. Henkilökohtainen tärkeä lauseeni on Bladerunnerista. ”All those... moments will be lost in time. Like tears... in rain.“ eli silleen kaikki häipyy, on vain nyt.

Ketä ihailet
Ihailen kaikkia ihmisiä jotka heräävät aamulla, jaksavat tehdä työnsä, hoitavat velvollisuutensa- ja ovat ystävällisiä ja empaattisia muille. _Ja_ käyvät treeneissä!

Mikä on elämäsi toisiksi tärkein asia (siis Honbun jälkeen)?
Elämäni tärkein asia on elämä, eli perhe (syyni miksi on noita taukoja tullut).

Montako honbulaista tarvitaan vaihtamaan palanut hehkulamppu?
Honbu on jo aikaa sitten vaihtanut led-teknologiaan.

Jos Honbu olisi merirosvolaiva, mikä olisi sinun tehtäväsi?
Brändäys eli tunnusten kuten merirosvolipun suunnittelu, miehistön asusteiden, ulkonäön ja sloganeiden (hARRR!) stailaus sekä seikkailujen visuaalinen dokumentointi - goodwillin ansiosta meidän laivamme on toivottu vieras ja mediassa hehkutettu menestystarina. Luonnollisesti myös aarrekarttojen laatiminen kuuluu meikäläisen tontille.


Tapio Salminen, strateginen neuvonantaja

Ikäsi, ikäsi karatevuosina ja aloitusvuosi Honbussa
33, 9, 2009

Lempitekniikkasi
Kaikki halailut

Mottosi
"Honbu on yksinkertaisesti maailman paras asia"

Ketä ihailet
Vesa Häggström

Mikä on elämäsi toisiksi tärkein asia (siis Honbun jälkeen)?
Shoto

Montako honbulaista tarvitaan vaihtamaan palanut hehkulamppu?
Ninjat ei tarvii valoja

Jos Honbu olisi merirosvolaiva, mikä olisi sinun tehtäväsi?
Oisin varmaan se haaremi, Julian kanssa voi tosin tulla tappelu roolinjaosta. - Voidaan Julia jakaa se.

Pietari Saurama, varajäsen

Ikäsi
Age is an issue of mind over matter. If you don´t mind, it doesn't matter." 34 vuotta.

Ikäsi karatevuosina
1+5. Paljon on tullut kokeiltua myös muita lajeja  viimeisen 15 vuoden aikana.

Milloin aloitit honbussa
Toukokuussa 2014.

Lempitekniikkasi
Mawa(shigeri) pakkiin ja RNC (Rear Naked Choke).

Mottosi
Opettajan työssä vastaan tullut lentävä lause sopii hyvin myös Koryu uchinadiin: "Jack of All Trades is a master of none, but often better than a master of one." Hyvää settiä löytyy niin paljon, että on vaikea olla päällikkö joka osa-alueella. 

Ketä ihailet
Vaikka Nelson Mandelaa.

Mikä on elämäsi toisiksi tärkein asia (siis Honbun jälkeen)?
Perhe ja läheiset ystävät tietysti.

Montako honbulaista tarvitaan vaihtamaan palanut hehkulamppu?
3. Aura potkaisee vanhan lampun mäsäksi, Tapsa vaihtaa uuden lampun tilalle ja Pietari kerää roskat.

Jos Honbu olisi merirosvolaiva, mikä olisi sinun tehtäväsi?
Tähystäjä.

perjantai 22. syyskuuta 2017

Peruskurssin ohjaajat esittäytyvät

Hei kaikki uudet honbulaiset! Tämä tässä on Honbun peruskurssilaisille suunnattu blogi, josta löydät kaikenlaista tietoa Honbussa treenaamiseen liittyvistä asioista, jotka saattavat askarruttaa tässä matkan varrella. Tässä julkaisussa esittäytyvät Honbun peruskurssin 2017-2018 ohjaajat. Aiempiin julkaisuihin kannattaa myös tutustua, erityisesti treenihygieniasta ja salietiketistä (kaksiosainen, toinen puolisko löytyy tästä).

Kaikki Honbun ohjaajat ovat mukavia, ja heiltä voi kysyä treenaamiseen liittyvistä asioista!


Juho

Kuinka vanha olet?
30

Kuinka vanha olet karatevuosina?
5-6

Milloin aloitit Honbussa?
2008

Mikä on lempitekniikkasi?
Tasapeli gyaku tsukin, empi uchin ja hiza gerin kanssa.

Mottosi?
Miksi potkia päähän, kun voi potkia polveen?

Mikä on unelmasi?
Joskus vielä kehittyä hyväksi kamppailijaksi.

Mikä on heikkoutesi?
Korkeat potkut. Eli kaikki yli polvenkorkuiset.

Matias

Kuinka vanha olet?
Syntymästäni on noin 38 vuotta.

Kuinka vanha olet karatevuosina?
Harrastin karatea nuorempana muutaman vuoden, pidin taukoa ja palasin dojolle neljä vuotta sitten. Yhteensä seitsemän ja puoli vuotta karatea, siinä välissä ja sen aikana vähän kokeiluja muissa lajeissa.

Milloin aloitit Honbussa?
Honbussa olen ollut vuodesta 2013.

Mikä on lempitekniikkasi?
Lempitekniikkani on salilla mawashigerin muunnelmat, ei-sosiaalisessa väkivaltatilanteessa taas ihmisruumiin haavoittuvimpien kohteiden manipulointi (vrt. Senshidon periaatteita).

Mikä on mottosi?
Lähimmäksi omaa mottoani tulisi varmasti "Rentoudu, ryhdistäydy." Itselleni tämä oli ensin kamppailutaidon filosofiaa (voimantuoton ja sulavan liikkumisen edellytyksiä), mutta huomasin sen kääntyvän melko pian myös elämänfilosofiaksi.

Mikä on unelmasi?
Sanoisin, että unelmoin paljon eikä unelmieni pintamuotojen tulkintaan varmaankaan tarvita enää syvää freudilaista analyysia. Hieman pinnistäen ja kulttuurista perinteiden ja velvollisuuden tuntoa herätellen sain sublimoitua tällaisen konstruktion: yksilöidä ja sovittaa mieleni riitaisat ja rappiolliset elementit toiminnallisten ja elämänmyönteisten kanssa. Se on unelmani, toisinaan pyrin jopa toteuttamaan sitä.

Mikä on heikkoutesi?
Heikkoudekseni haluaisin sanoa epävakauden. Toisaalta heikkous yhdessä ympäristössä on usein vahvuus toisessa. Siksi kai viihdyn hyvin monenlaisissa ympäristöissä, mutta sopeudun syvemmin hyvin hitaasti yksittäiseen ympäristöön.

Aatu

Kuinka vanha olet?
32 on biologinen ikä

Kuinka vanha olet karatevuosina?
Karateikä on vähän harhaanjohtava, ku aloitin 14 vuotiaana, oon ollu epäaktiivinen ja täystauolla sen ~6 vuotta. Joten ehkä sit 12 vuotta, mut se ei tosiaan näy päälle. :>

Milloin aloitit Honbussa?
Alotin honbussa keväällä 2016

Mikä on mottosi?
Mun motto on ehdottomasti "hi".

Mikä on lempitekniikkasi?
Mun lempitekniikka on se uraken kihon oyojutsun kaato, koska se on elegantti. Ainiin, hitto, röhnögatame tietenkin!

Mikä on heikkoutesi?
Keltaiset turkinpippurit keskiyön jälkeen.

Mikä on unelmasi?
Mun haastattelukelpoinen unelma on olla onnellinen siitä mitä mulla on.

tiistai 16. toukokuuta 2017

Kontrolli

Tässä tekstissä yritän vähän valottaa sitä, mitä tarkoitetaan kontrollilla. Kuten jo aiemmin todettu, en ole tämänkään asian ekspertti, ja tämän tekstin tarkoitus on lähinnä antaa hämärä käsitys siitä, mistä on kyse ja miksi se on tärkeää.


Mitä kontrolli ei ole

Kontrolli ei ole sitä, että

- harjoituksesta riippumatta liike pysähtyy ennen kuin se osuu kohteeseen
- kaikki tehdään aina hitaasti
- lyönnit jäävät vajaiksi
- lyönnit menevät ohi

Niin mitä se nyt sitte on?

"Sitä, että homma on hanskassa! Kontrolli tarkoittaa, että tekniikka on hallinnassa: lyöt ja potkit juuri niin kovaa kuin haluat juuri siihen kohtaan kuin haluat. Kontrolli, voimantuotto ja kohdistus muodostavat toisistaan erottamattoman kolmion."

- Jyrki Innanen, Honbun pääopettaja

Kontrolli on siis sitä, että tiedät, missä harjoituspariasi kohti nopeasti liikkuva kehosi osa on. Kun lyöt, tiedät täsmälleen, kuinka kova kontakti tulee olemaan ja mihin se tulee kohdistumaan. Fyysisen kontrollin kaksonen mentaalisella puolella on valppaus. Valppaus tarkoittaa sitä, että olet varautunut siihen, että jos jotain ei menekään suunnitelmien mukaan, kykenet muuttamaan suunnitelmaasi mahdollisimman lyhyellä varoitusajalla.

Miksi sitä pitää harjoitella?

Tähän riittää vastaukseksi yksi sana: turvallisuus. Kirjoitan nyt kuitenkin joitain muitakin sanoja. Katsoessasi pitkään harjoitelleiden keskinäistä sparria olet luultavasti pannut merkille, että se voi näyttää hyvinkin raivokkaalta, voimakkaalta ja nopeatempoiselta, jopa vaaralliselta. Jos kuitenkin olet päässyt sparraamaan itse heidän kanssaan, olet luultavasti huomannut, että ei siihen kuolekaan. Eri ihmisillä on toki vaihteleva käsitys siitä, mikä on sopiva intensiteettitaso juuri kamppailun aloittaneelle parille, mutta kukaan kauemmin harjoitellut ei ota peruskurssilaisen kanssa yhtä kovaa kuin mustavöisen kanssa. Tämä on mahdollista juurikin kontrollin avulla. Saatuani itse vihreän vyön olen huomannut, että kauemmin treenanneilta tulee nyt pataan aiempaa enemmän, nopeammin ja kovempaa, mutta ei yhtään vähemmän kontrolloidusti.

Lukoissa kontrolli on ehdottoman tärkeää. Ilman sitä voit murtaa harjoitusparisi nivelen ja aiheuttaa monen kuukauden treenitauon. Ilman kontrollia ns. likaiset tekniikat ovat hyvin vaarallisia, sillä se on niiden pääasiallinen tarkoitus, jos niitä joutuu käyttämään treenien ulkopuolella. Myös haaruksiin potkiminen voi olla vaarallista ihan perussparrissakin - kaikilla kun ei ole alasuojia. Alasuojastatuksesta on hyvä kysyä parilta, ja jos itseltä kyseinen varuste puuttuu, muistuttaa varovaisuudesta.

Kontrollin tarpeelle on olemassa muitakin syitä (esimerkiksi se, että yleinen kehonhallinta on tärkeää itsepuolustuksessa ja kamppailussa, sekä se, että yokogeri-kuvat auringonlaskua vasten ovat ihan super cool) mutta ne ovat tässä vaiheessa vielä toissijaisia.

Todistuskappale A: Puheenjohtajamme ja kanaemomme Aura on erikseen tunnettu myös maalauksellisista
random yokogeri -kuvistaan, joista voi helposti nähdä, miksi kontrolli on siisti juttu.


Miten sitä voi harjoitella?

Kontrollia on tärkeää harjoitella jo ihan alusta asti. Kontrolliksi ei Honbussa riitä se, ettei mikään tekniikka tee kontaktia ikinä. Tekniikan on mentävä perille, mutta harjoitusparia vahingoittamatta.

Käytännössä mikä tahansa harjoitus on kontrolliharjoitus. Joka tekniikka on tarkoitus oppia niin, että kontrolli säilyy alusta loppuun. Toki jotkin asiat, esimerkiksi tasapainoa vaativat potkut, on helpompi ilmaan tehtäessä suorittaa aluksi vain mahdollisimman nopeasti kunnes tarvittavat keholliset taidot ovat kehittyneet riittävästi (tasapaino ja peruskuntokin ovat osa kontrollia, joten niitä kannattaa harjoitella kotona), mutta perussääntönä kannattaa uutta tekniikkaa tehdä hitaasti niin kauan että sen osaa tehdä hallitusti.

Lyöminen on omasta mielestäni vaikein asia oppia kontrolloimaan. On samanaikaisesti sekä päästävä treeniparia ympäröivän näkymättömän voimakentän läpi että tehtävä se niin ettei satu vahinkoja. Honbussa onneksi käytetään kahdenlaisia hanskoja sekä paljaita käsiä! Isot nyrkkeilymunkit ovat oivalliset silloin, kun haluaa harjoitella kohteeseen asti lyömistä. Paksu hanska ei paljoa satu vaikka se tulisikin naamaan tai pakkiin hieman tarkoitettua kovempaa. Paino sanalla hieman - myös nyrkkeilyhanskalla voi saada aikaan verisen nenän tai aivotärähdyksen, jos oikein paneutuu asiaan.

Nyrkkeilyhanskoilla treenaaminen kuitenkin saattaa jättää sellaisen illuusion, ettei lyöminen satu. Onneksi meillä käytetään myös ohuempia grappling-hanskoja, joiden kanssa treenatessa ei totuus unohdu. Nämä kädessä on myös tarkoitus osua kohteeseen, mutta niillä ei ole kivaa tulla lyödyksi yhtä kovaa kuin nyrkkeilyhanskoilla.

Vapaavuoroilla ja itsekseen harjoitellessa kontrollia voi opetella esimerkiksi leikkimällä intensiteetillä - lyöden kohteeseen ensin kevyesti, sitten kasvavissa määrin kovempaa ja kovempaa, kunnes lyö täysillä - nopeudella ja voimantuotolla. Katan ja perustekniikan tekeminen on myös kiva tapa opetella kontrollia, sillä ilmaan tehtäessä tekniikan kontaktikohta on kuviteltava mielessä, mutta ilmaa voi myös lyödä turvallisesti niin kovaa kuin haluaa.

Tärkeä komponentti kontrollissa on peruskunto. Monissa havereissa tekijänä on ollut se, että rankassa harjoituksessa kunto on loppunut, ja tämän seurauksena valppaus on herpaantunut, eikä liikkeitä enää ole jaksettu kontrolloida kunnolla. Parantamalla peruskuntoaan pääsee siis harjoittelemaan enemmän, tehokkaammin ja turvallisemmin. On kuitenkin täysin sallittua - jopa toivottavaa - madaltaa harjoittelun intensiteettiä kunnon loppuessa ja valppauden kärsiessä. Master Kenin hurticane-tekniikka saattaa näyttää aloittelijan silmään tehokkaalta ja siistiltä, mutta on muistettava, että master Ken on yhdennentoista danin mustavyö maailman vaarallisimmassa kamppailulajissa, eikä hurticane näin paljon kokemattomamman tekemänä välttämättä johda yhtä cooleihin lopputuloksiin. 

Stay calm and keep on practicing

Kuulostaako kontrollin oppiminen vaikealta? Se on täysin normaalia. Hyvin harvalla on täydellinen kontrolli joka hetki ja joka tilanteessa. Myös vanhempien harjoittelijoiden kuulee välillä sparrissa sanovan "oho, sori" kun heidän tekniikkansa on mennyt läpi. Olen kuullut, ettei se tarkoita "oho, sori, mä vahingossa löin sua tässä harjoituksessa jossa meidän on tarkoitus lyödä toisiamme", eikä "oho, sori, toi varmaan oli liian kova isku sulle", vaan "oho, sori, tekemäni tekniikka tulikin kovempaa kuin oli tarkoitus". Täydellinen kontrolli ei ole niinkään tavoite, joka pitää saavuttaa, vaan ideaali, jota kohti pyrkiä - joka päivä, joka vyöarvolla, joka vuosi.

Kontrollin opettelussa auttaa todella paljon se, että oppii pitämään päänsä viileänä ja mielensä vakaana tilanteessa kuin tilanteessa. Honbussa opetellaan treenaamaan paineen alla, hengästyneenä ja pää pyörällä - aina kontrollilla.
 

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Vyökoe - uhka vai mahdollisuus?

Kuulin pukkarissa huhuja, että lähestyvä keltaisen vyön vyökoe jännittää joitakin treenaajia. Käyn tässä hieman läpi sitä, mikä vyökoe oikein on ja miten siitä pääsee läpi.



Kannattaako vyökokeeseen mennä?

Kannattaa. Tekniikoiden osaamisesta "tarpeeksi hyvin" ei tarvitse vielä tällä tasolla huolehtia. Keltaisen vyön koe mittaa ensisijaisesti sitä, löytyykö treenaajasta "karate spirittiä", jota voisi luonnehtia oikeanlaiseksi suhtautumiseksi kamppailutilanteeseen. Keltaisen vyön vyökokeen vaatimus on virallisesti, että "liikkeet erottuvat toisistaan".

Mitä vyökokeessa tapahtuu?

Vyökokeen rakenne vaihtelee hieman, mutta käytännössä kaava on tämä:

1. Kokelaat ilmestyvät paikalle ja tekevät, mitä vyökokeen vetäjä käskee.

Siinä se. Keltaisen vyön kokeessa tekniikoiden nimiä ei edes tarvitse muistaa - kokeen vetäjä yleensä näyttää, mitä pitää tehdä. Nimet on toki hyvä opetella aika aikaisessa vaiheessa (oppimista helpottava sanasto löytyy Kauniaisten karaten sivuilta täältä), koska se helpottaa kommunikointia suunnattomasti.

Vyökokeen jälkeen pidetään pieni palautetilaisuus, jossa kokeen vetäjä antaa palautetta suorituksesta. Tähän kannattaa varata aikaa noin 15-30 minuuttia riippuen hieman ryhmän koosta ja muista asioista.

Miten vyökokeeseen olisi hyvä suhtautua?

Vyökoe on virallisin tilanne, joka Honbussa tulee vastaan (ainakin tietääkseni). Toisin kuin normaaleissa treeneissä, vyökokeessa ylimääräinen jutustelu tulisi mieluiten jättää pois. Kommunikoi edelleen parillesi tarpeelliset asiat sekä ilmoita, jos loukkaannut, mutta muuten yritä keskittyä karateen ja suoritukseesi - ja tietysti turvallisuuteen.

Vyökoe jännittää aina. Se on ihan hyvä - jos se ei jännittäisi, ei se olisi mikään koe. Rauhallisuudella ja keskittymisellä pääsee pitkälle, eikä karateura lopu siihen, jos ei pääsekään läpi. Kokeen vetäjä kertoo kyllä, mistä kohtaa suoritus jäi puutteelliseksi. Kannattaa muistaa, että virallisesta ja mahdollisesti hieman pelottavastakin habituksestaan huolimatta kokeen vetäjä haluaa päästää sinut läpi. Hän haluaa nähdä, kun teet parhaasi ja on puolellasi.

Tärkeintä on jättää kotiin nämä kaksi sanaa: "en pysty".

Onnea koitokseen!

perjantai 2. joulukuuta 2016

Training Hygiene

Sometimes this blog will randomly be in English. This is one of those times. This piece was translated by Henrik Marttinen. 

Karate is a contact sport. This means that you will be in very close contact with others during training. That’s why Honbu, like most martial arts clubs, has certain hygiene requirements. In this post I will go through Honbu’s requirements, which also apply to most other martial arts.

Wash your feet, hands and face before training
 

Your feet have probably been in sweaty socks and shoes all day. Karate is practiced on a tatami, which is made of a soft, porous material that easily absorbs scents. During karate you will often have your face pressed against said tatami. Therefore, washing your feet is a service both to you and other trainers. You might also come in close contact with someone else’s feet, e.g. during wrestling. Surely you would like them not to smell like socks?
Washing your hands is also important. We do many things with our hands during karate – grabs, holds, punches. Sticky hands don’t feel as pleasant as clean ones. Please consider your training buddies and wash your hands before training!
Washing your face is a special request for those who use makeup. Karate is practiced in a white suit (gi). Your face might come in contact with your friend’s gi, e.g. during wrestling. It’s considered polite to wash your face of everything that might rub off on your friend’s clothes or gloves.

Keep your nails short

During karate we often grab each other’s hands, arms, body and face. Therefore, it’s good to keep your fingernails as short as possible so you don’t accidentally scratch your friends. You should cut your toenails as well – wrestling and kicking is a lot more fun if your nails aren’t getting in your way. Alternatively, you can tape your nails (preferably with athletic tape) to prevent scratches, cuts and bent or torn nails, but cutting them is probably easier. A good pace would be once a week.


Remove all jewelry

Bracelets, watches, rings, necklaces, earrings, piercings… Anything that wasn’t attached to you at birth. Jewelry can easily snag on clothing and cause danger. Especially piercings can be torn off during training, and it hurts.


Wear sandals to the tatami

Wear sandals between the dressing room and the gym. Otherwise your feet will gather up all kinds of unwanted crap on the way, and your feet will spread it all over the tatami. Nobody wants to train on a dirty tatami.


Wash your gi often

The gi, or the karate outfit, gets sweaty fast. Because karate is, you guessed it, a contact sport where you are in very close contact with your training buddies’ suits, it’s polite to have your suit stink as little as possible. You can wash your gi after every training session or once a week, but less frequently than that generally isn’t very polite.
If you can’t wash your gi after every training session, don’t leave it lying in your bag. Dry your gi by hanging it in an airy place. This also applies to other equipment.

Summary


Hygiene is important in contact sports. By taking care of yours you make it more enjoyable for others to train with you. By following these simple instructions, you can ensure that everyone has a good time.
Stay fresh!